Sikses kiva paikka

Yksityiskohta teoksesta: Jokin vivahteikkaan tuoksun kadonnut osa, 2011. Tämän kesän somevoittaja taidenäyttelyiden saralla saattaa olla Wäinö Aaltosen museossa Turussa esillä oleva Jacob Hashimoton näyttely. Vaikea kuvitella, että näyttelyssä voisi vierailla jakamatta niitä aalloilla keinuvia purjepaatteja tai kokonaisen huoneen täyttäviä leijoja somekavereilleen. En minä ainakaan. Jacob Hashimoto: Armada, 2010. Yhdysvaltalainen nykytaiteilija Jacob Hashimoto (s. 1973) on tiiminsä kanssa rakentanut museon salit täyteen erilaisia installaatioita ja teoksia. Heti ensimmäisessä huoneessa tulee viivähdettyä hetki jos toinenkin. Ja vielä kierroksen lopussa on palattava huoneeseen. Yksinkertaista, mutta vaikuttavaa. Näyttelyn vaikuttavin teos, ainakin kooltaan, on jättiläismäinen Gas Giant. Teos koostuu taiteilijan mukaan noin 35000:sta erilaisesta bambusta ja riisipaperista valmistetusta paperileijasta, joiden muodostama kokonaisuus näyttää aivan erilaiselta katsoo sitä suo

Vietimme lauantaina kesäistä päivää Turussa. Yksi päivän pääteemoista oli seurata Aurajoen wauhtiajoja. Ja hienot ajot olivatkin!   Neljättä kertaa järjestetty klassikkovenetapahtuma oli koonnut Turkuun upeita menopelejä. Mahonkia, kromia, lasikuitua, Rivaa, Chris Craftia jne. Kuuma auringonpaiste sai tunnelman Aurajoen rannalla tuntumaan melkeinpä Gardajärveltä.   Veneet ajelivat Kirjastosillan ja Teatterisillan väliä kahteen kertaan "täysillä" ja komeiden moottoreiden ääni kaikui hienosti kivilaitureiden välissä.   Aamu- ja iltapäiväajojen välillä veneitä saattoi ihastella ravintola Pinellan laiturissa. Olivatpa ne hienoja.         Päivän ajoista tekemäni noin 10 minuutin video tässä (kannattaa avata linkki You Tubeen ja valita rattaasta paras laatu). Jos haluat ensi vuonna päästä seuraamaan näitä klassikkoveneiden wauhtiajoja, niin kannattaa seurata tapahtuman verkkosivuja . Seuraa blogiani myös Facebookissa , niin p

  Tammikuussa avautui museokeskus Vapriikissa Tampereella Suomen pelimuseo . Tai itse asiassa se avautui rahoittajilleen jo joulukuussa 2016. Museo nimittäin rahoitettiin osittain joukkorahoituskampanjalla, johon myös minä ja perheen pelaava kuopus osallistuimme. Vasta toukokuun lopussa me kuitenkin ehdimme ensimmäistä kertaa museoon. Ajankohta olikin hyvä, sillä toukokuisena lauantaina museossa oli aika hiljaista ja pelimuseon pelit olivat hyvinkin jonottamatta pelattavissa.   Suomen pelimuseo esittelee suomalaista pelikulttuuria ja kertoo, kuinka digitaalinen pelaaminen Suomessa alkoi ja kehittyi vuosien saatossa. Digitaalisten pelien lisäksi osuutensa ovat saaneet myös suomalaiset lautapelit.  Mukana museovierailulla oli perheen ysiluokkalainen, joka on lähes koko elämänsä ajan pelannut erilaisia konsolipelejä. Nuori piti museosta, oli jopa selvästi yllättynyt sen laajuudesta. Museossa esitellään tosiaan noin sata peliä, joista lähes kaikki ovat myös pelattavina. En