Sikses kiva paikka

Edellisessä kirjoituksessani kerroin Mariefredissä. Se kuuluu itse asiassa Strängnäsin kuntaan. Tuon kunnan keskuskaupunki oli myös yllättävän idyllinen pikkukaupunki. Sen samaisen Mälarenin rannalla, puutaloja, suuri tuulimylly, ruusuja ja komea tuomikorikko. Lyhyen visiitin arvoinen sekin. Strängnäsissä oli Södermanlandin piispanistuin 1100-luvulta ja sen takia kaupunkiin rakennettiin myös tuomiokirkko. Kaupungissa sijaitsi 1200-luvulla myös dominikaaniluostari. Kaupunki onkin yksi Ruotsin vanhimpia. Strängnäsin nimi saattaa olla joillekin tuttu myös Ruotsin historiasta. Juuri täällä pidettiin nimittäin 6.6.1523 valtiopäivät, jossa lopullisesti irtauduttiin Kalmarin unionista ja Ruotsista (Suomi mukaanlukien) tuli oma kuningaskuntansa. Samalla aatelispoika Kustaa Eerikinpoika Vaasasta tuli Ruotsin kuningas. Tuota päiväähän ruotsalaiset yhä juhlivat kansallispäivänään (- ja anoppikaan ei koskaan laittanut niitä perunia maahan ennen Kustaanpäivää). Kustaa Vaasa rakennutti to

Alle tunnin ajomatka Tukhlomasta kohti länttä, Mälaren-järven rannalla sijaitsee pieni viehättävä kesäkaupunki Mariefred. Saavuimme kaupunkiin aamulla aikaisin, suoraan Ruotsinlaivalta ajaen. Aamun ensimmäinen tehtävä olikin löytää jostain aamiaista. Taisimme valita sen parhaan (ja ehkä ainoan) aamiaispaikan. Aivan järven rannassa sijaitsevan, 1600-luvulta peräisin väitetyn Gripsholms Värdhusin aamiainen oli juuri niin hyvä ja maittava, kuin saattoi kuvitellakin. Itse tehtyä leipää ja mysliä, kynttilöiden lepattaessa ja aamiaishuoneen seinillä omistajaperheen keräämiä vanhoja peltikylttejä ja muita keräilyharrastuksen kohteita.     Itse kaupunki on kuin karkki. Punaisia ja keltaisia taitekattoisia puutaloja. Pihoilla koristeellisia huvimajoja, kauniita ryytimaita ja niitä kukoistavia ruusuja joka paikassa. Keskellä pientä kaupunkia sijaitsi myös vanha rautatieasema kahviloineen ja museoineen. Kaupungista kulkee kapearaiteinen museojuna, joka kesällä liikennöi päivitt

Eskilstunan raatihuone. Kesäajelullamme Ruotsissa yövyimme myös Eskilstunassa. Ei ehkä sekän ensimmäisenä turistikohteena mieleen tuleva ruotsalaiskaupunki. Aurinkoisena leppoisana kesäiltana sekin näytti kuitenkin varsin kauniilta. Tulimme kaupunkiin iltapäivällä, tai itse asiassa kävimme ensin Eskilstunan vanhimmassa osassa, Torshällassa. Olin lukenut, että tämä kaupunginosa viettää tänä vuonna jopa 700-vuotisjuhlaa ja poikkesimme sinne. Alue oli varsin hiljainen, vierailimme keskiaikaisessa kirkossa ja kävelimme muutaman hiljaisen kadun läpi. Torshälla Hieman kaupungin ulkopuolella poikkesimme myös kierrätysostoskeskuksessa. Kyllä, eli kauppakeskus, jossa oli useampikin liike, jotka kaikki myivät joko käytettyä, kunnostettua tai kierrätettyä tavaraa. ReTuna-kauppakeskus, Eskilstuna Eskilstunassakin yövyimme Clarion Collection -ketjun hotellissa (kuten edellisen kirjoituksen Örebrossakin). Mukava kokemus tuokin. Rakennus oli taas historiallinen. Tr

Kesäloman ensimmäisen viikon ajelimme Ruotsissa. Ja sehän on aina yllätyksiä täynnä. Ehkä tämän reissun suurin yllätys oli Örebro. Kyllä, siis kaupunki nimeltä Örebro muodostui melkein suosikkikaupungiksi. Sinne tulee aivan varmasti poikettua myös joku toinenkin kesä. No, kokemus oli tällä kerralla vain vajaasta vuorokaudesta ja yhdestä yöstä, mutta ensivaikutelmahan se on se, joka merkitsee.   Kaupunki sijaitsee Hjälmarenin järven länsipäässä, parisataa kilometriä Tukholmasta länteen. Kaupungissa on kaikkiaan noin satatuhatta asukasta. Ensivaikutelma kaupungista oli se, että siellä ovat kaikki palaset viihtyisään kaupunkiin: vesi, linna, kirkko, vanha kaupunki, kävelykadut - ja ihmisiä liikkeellä myös illalla. Chiaharu Shiota: Sailing in the sky. Itse asiassa syy, miksi me valitsimme Örebron yhdeksi kohteeksemme oli se, että siellä on vuodesta 2008 saakka joka toinen vuosi järjestetty ympäristötaiteen kesänäyttely, josta on tullut nyt Pohjoismaiden suurin. Kaupunkitil