Olipa kerran Neuvostotaide

Vladimir Mjagkov, Kutojattaret 1975.
Toukokuun puoliväliin saakka on helsinkiläisessä Didrichsenin taidemuseossa esillä neuvostotaidetta  moskovalaisen keräilijän Mihail Arefjevin kokoelmasta. Esillä on yli 30:lta taiteilijalta yhteensä 40 teosta vuosilta 1920–1995. Teokset ajoittuvat pääasiassa Stalinin jälkeiseen aikaan 1960- ja 1970-luvuille. 

Aleksei Kaduskin, Hitsarit, 1964.
Keskeinen teema näyttelyssä on ihminen, arjen sankari eri puolilla Neuvostoliittoa. Taide oli Neuvostoliitossa merkittävä propagandan väline. Näyttelyn teokset ovat ensimmäistä kertaa nähtävillä Suomessa.
Lev Balkind, Maksim Gorki, 1970.
Mihail Zautrennikov, Ankkafarmilla, 1965.
Didrichsenin taidemuseo oli minulle uusi museo. Mutta käynti ei varmastikaan jäänyt viimeiseksi. 
Yksityiskohta, Aleksander Deineka, Hyvä aamu, 1959-1960.
Miten kaunis rakennus ja miten hienolla paikalla se olikaan. Kuusisaaressa, meren rannalla sijaitsevan museorakennuksen on suunnitellut arkkitehti Viljo Revell. Sen vanhin osa valmistui  vuonna 1958 Didrichsenin perheen kodiksi, ja näyttelysiipi kuusi vuotta myöhemmin vuonna 1964. Rakennusta ympäröi veistospuisto, jossa on museon omiin kokoelmiin kuuluvien veistosten lisäksi vaihtuvia teoksia suomalaisilta nykykuvanveistäjiltä.
 

 

Museo avattiin yleisölle 1965 Didrichsenin perheen huvilan yhteyteen.  Didrichsenin kokoelma syntyi rakkaudesta taiteeseen. Taidetta keräävä pariskunta Marie-Louise (1913–1988) ja Gunnar (1903–1992) Didrichsen hankkivat taideteokset yhteisestä mieltymyksestä. Aluksi pariskunta keräsi vanhempaa suomalaista taidetta, ja vähitellen kiinnostus siirtyi vanhoista mestareista moderniin maalaustaiteeseen. Kokoelmaan kuuluu suomalaista 1900-luvun taidetta mm. Pekka Haloselta, Helene Schjerfbeckiltä, Reidar Särestöniemeltä kuin Laila Pulliseltakin. Kansainvälisistä taiteilijoista mukana ovat mm. Pablo Picasso, Wassily Kandinsky, Joan Miró, Fernand Léger, Alberto Giacometti ja Jean Arp.
Museo yllätti meidät olemalla avoinna myös pääsiäismaanantaina. Normaalisti museo on maanantaisin suljettuna, mutta nettisivujen mukaan museo näyttäisi olevan avoinna mm. vappuna, helatorstaina ja juhannuksenakin! Tänne pitää kesällä tulla uudelleen.

Didrichsenin taidemuseo on myös Museokortti-museo.
Seuraa kivoja paikkoja myös Facebookissa, niin tiedät, missä nyt ollaan menossa.

Kommentit

  1. Minäkään en ole vielä päässyt käymään Didrichsenillä. Hienoa, että tätäkin kuvamaailmaa ja aikakautta esitellään myös Suomessa. Latviassa on hyvä kokoelma sosialistisen realismin teoksia ja onhan niissä ihan oma tunnelmansa. Konteksti ja aika täytyy tuntea, jotta osaa suhtautua näkemäänsä oikein. Täällä näyttää olevan jo kivasti eurooppalaisten tyylisuuntien omaksumista. Värit, ne vangitsevat! Kauniilta näyttää tosiaan rakennuskin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti