Punaisia unikkoja valkoisten marmorien joukossa – Tyne Cotin hautausmaa Ypresissä

Ypresin (Ieper) kaupunki Belgian Flanderissa koki ensimmäisessä maailmansodassa yhdet länsirintaman tuhoisimmat taistelut. Kaikkiaan ensimmäisen maailmansodan aikana tämän kaupungin ympäristössä taisteltiin viisi mittavaa ja tuhoisaa taistelua, kaikki ainoastaan noin kymmenen kilometrin tähden. Ensimmäinen taistelu, joka tunnetaan myös Flanderin taisteluna sodittiin syksyllä 1914. Kuukauden ajan kestäneissä taisteluissa kaatui 250.000 sotilasta, niin brittejä, ranskalaisia, belgialaisia kuin saksalaisiakin. Varsinkin Saksa lähetti tähän taisteluun suuria määriä kokemattomia nuorukaisia. Kun taistelut olivat päättyneet marraskuun 22. vuonna 1914 oli näky lohduton. Seuraavana keväänä, 1915 nämä mutaiset taistelukentät olivat muuttuneet punaisena kukkiviksi unikkopelloiksi.

 

Toukokuussa 1915 kentillä taisteltiin jälleen. Liittoutuneiden puolella lääkintämiehenä taistellut kanadalainen John McCrae vaikuttui unikkopelloista ja kun hän saattoi ystävänsä kenttähautausmaalle, kirjoitti hän kuuluisaksi tulleen runon In Flanders Fields. Runossa hän kuvailee, miten punaiset unikot puhkeavat kukkaan hautausmaiden ristien välissä. Runo julkaistiin ja siitä tuli yksi tunnetuimmista ensimmäisen maailmansodan kuvauksista.

    » In Flanders fields the poppies blow

    Between the crosses, row on row,

    That mark our place; and in the sky

    The larks, still bravely singing, fly

    Scarce heard amid the guns below.

    We are the dead. Short days ago

    We lived, felt dawn, saw sunset glow,

    Loved, and were loved, and now we lie

    In Flanders fields.

    Take up our quarrel with the foe:

    To you from failing hands we throw

    The torch; be yours to hold it high.

    If ye break faith with us who die

    We shall not sleep, though poppies grow

    In Flanders fields.»

    (John McCrae (1872–1918))

Runon ansiosta punaisesta unikosta on tullut ensimmäisen maailmansodan symboli. 

 

Neljän vuoden aikana Ypresin alueella haavoittui 1,2 miljoonaa ja kaatui yli 500 000 sotilasta. Täällä Saksa otti myös ensimmäistä kertaa käyttöön tuhoisat kemialliset aseet. Myös kaupunki ja sen vanhat rakennukset tuhoutuivat moneen kertaan. Kaupungin keskustassa on hieno ensimmäisestä maailmansodasta kertova museo, In Flanders Fields. Siitä kuitenkin myöhemmin.

Kaupungin ympäristössä on noin 160 sotilashautausmaata. Niitä ei todellakaan tarvitse etsiä, niitä on joka tien varrella. Yksi suurimmista ja vaikuttavimmista on Tyne Cotin hautausmaa, jonne on haudattu 11.954 vainajaa, pääasiassa brittejä. Näistä 70% on nimeltä tuntemattomia vainajia. Tämän lisäksi hautausmaan muuriin on kaiverrettu osa niiden sotilaiden nimistä, joiden hautapaikkaa ei tunneta. Täällä näitä nimiä on 34.000. 

 

Ensimmäisen maailmansodan aikana sotilailla ei välttämättä ollut käytössä ”nykyisenlaisia” kaksiosaisia tunnistuslaattoja. Vainajia ei siis ollut helppo tunnistaa. Kotimaa ja joukko-osasto selvisivät univormusta, joten monessa hautakivessä ovat vain nämä tekstit.

Tyne Cot on länsivaltojen hautausmaa. Siellä on kuitenkin myös kaksi saksalaishautaa paikalla, jonne nämä saksalaissotilaat ovat kaatuneet. Hautakivet erottuvat mm. siitä, että niiden yläosa on suora, länsivaltojen sotilaiden kaarevat. 

 

Hautausmaan yhteyteen on kymmenisen vuotta sitten valmistunut pieni vierailukeskus. Tunnelma jo hautausmaalle tai vierailukeskukseen mennessä on vaikuttava. Kaiuttimista kuuluu lakoninen naisen ääni, joka lukee hautausmaalle haudattujen miesten nimiä. Vierailukeskuksessa vaihtuvat samaan aikaan myös sotilaiden valokuvat. Varsin vaikuttava paikka, myös teini-ikäisen mielestä.

Uusimmat blogipäivitykset löydät aina myös Facebookista. Liity seuraajaksi!