Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2015.

Kirkkoajelutkin alkoivat - Merimaskun kirkko

Kuva
Meidän ajelumme ajoittuvat usein kellonaikoihin, jolloin monet paikat ovat jo suljettuina. Mutta onneksi meillä Suomessakin on kirkkoja ja hautausmaita! Viikonlopun ajelulla vastaan tuli mm. tämä kaunis kirkko ja sitä reunustava kirkkomaa. Merimaskun punamultainen ja paanukattoinen puukirkko on valmistunut vuonna 1726. Kirkon ympärillä on vanha hautausmaa, jota taas ympäröi punamullalla maalattu hirsiaita. Kaunis paikka, jossa mielellään olisi vieraillut myös sisällä. Naantalin seurakunnan (johon kirkko nykyään kuuluu) nettisivuilta pääsee kuitekin kurkistamaan myös kirkon sisätiloihin. Hautausmaalla sijaitsee luonnollisesti myös viime sotien sankarihautausmaa, jossa on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen tekemä muistomerkki.
Aivan kirkon seinän vieressä on myös pysäyttävä rautaristi, joka kertoo kai melko tavallisenkin tarinan 1860-luvun Suomesta. Kukolaisten Alistalon emäntä Albertina Efraimintytär on kuollut 38-vuotiaana kesäkuussa 1866. Viikkoa aikaisemmin hän oli synnyttänyt Ulrika-tytt…

Kesäinen pikakäynti Naantalissa

Kuva
Naantalissa tulee ajeltua useamman kerran kesässä. Ihan vaan vaikka jätskille tai kahville.
Nyt poikkesimme myös Taidehuoneella, jossa oli esillä uusikaupunkilaisen taiteilija Valto Vaalikiven hieno näyttely. Kristiina Turtosen ateljee-galleriassa on myös ollut tapana käydä.
Naantalin museossa on esillä valokuvauksen historiasta ja naantalilaisista kuvaajista kertova näyttely. Sielläkin pikaisesti poikettiin.

Hetkeksi vielä juhannukseen

Kuva
Juhannus perinteisesti. Anoppilassa nostettiin lippu salkoon ja karsittiin koivuntaimet meille koristeeksi.
Perinteinen juhannusjuhlinta tarkoittaa meillä kotia ja kotipihaa. Sade häiritsi aattoa, mutta tunnelmaa se ei pilannut. Mukavia juhannusvieraita, vaikka oleskelu siirtyikin sateiselta pihalta sisätiloihin.
Juhannuspäivänä sadetta, mutta silti pientä mökkeilyä.
Sunnuntaina piti jo päästä johonkin. Ajeltiin pääkaupunkiin. Merkillinen sumu oli vallannut Helsingin rannat.
Matkan varrella bongattiin myös yksi kirkkoraunio Vihdissä. Pyhän Birgitan kivikirkko oli jäänyt pois käytöstä 1770-luvulla ja sen osat myytiin huutokaupalla 1801. Lopullisesti kirkko raunioitui myrskyssä 1869.

Ei se valittamalla parane

Kuva
Se sää nimittäin. Nautittava se on vähästäkin. Iltaisin on pakko tehdä se "rajapyykkien tarkastuskävely". Vaikka tässä talossa ei puutarhureita asukaan. Ei ole edes oikeata kasvimaata. Mutta sitä enemmän nautitaan kukkivista kasveista ja jaksetaan ihmetellä vuosi vuoden jälkeen niiden ihmettä.


Kyllä muuten olivat kädet jäässä, kun nämä kuvat oli otettu.


Mobiilimäellä

Kuva
Tänään oli perinteinen kesän romutorien aloittaja, eli Kesä-Heikki -rompetori. Turun ja Raision rajoilla, ohikulkutien "päällä" Mobiilimäellä sijaitseva romutori aloittaa meilläkin usein kesäajelukauden. Ilma oli tänään lähes myrskyinen ja välillä ropisi sadettakin, mutta kokonainen päivä saatiin taas kulutettua.Perheen ostokset romutorilta taisivat maksaa 2,50 (+ kahvit), mutta katseluhan se pääasia on.

Turun lentokentällä järjestettiin tänä viikonloppuna suuri lentoshow, jonka antia saimme myös seurata. Erilaisia hävittäjien ohilentoja ja niin turkkilaisten kuin latvialaistenkin taitolentäjien taidonnäytteitä saattoi seurata myös täältä romutorimäeltä, lentokentän ulkopuolelta. Tavallisella pokkarikamerallakin taltioitui sentään joku esimerkki näistä menopeleistä.







Johanin ja Fredrikan luona Porvoossa

Kuva
Olen sen verran vanhanaikainen, että pidän aidoista asioista. Se pätee myös museoihin. Ymmärrän mobiililaitteet ja kosketusnäytöt, mutta itse museokävijänä arvostan aitoja esineitä aidossa ympäristössä ja ennen kaikkea niihin liittyviä tarinoita. Tässä museossa nämä kaikki kohtasivat.
Kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin kotimuseo sijaitsee Porvoon empirekaupunginosassa ja se on aito jäänne 1800-luvun lopun kulttuurikodista. Perhe asui talossa vuodesta 1852 aina runoilijan kuolemaan 1877 saakka. Vain parin vuoden kuluttua valtio lunasti talon irtaimistoineen perikunnalta ja siitä tehtiin museo. Suomen vanhin kotimuseo.
Museon tunnelma tuleekin tästä aitoudesta. Vierailija tietää, että juuri he ovat istuneet näillä sohvilla ja että juuri Fredrika on kasvattanut nämä kukat. Museo kun on tunnettu siitä, että siellä on vieläkin huonekasveja, jotka ovat talon emännän vaalimien kasvien jälkeläisiä. Itse asiassa minäkin sain oksan Fredrikan tuoksupelakuusta. Saa nähdä, onnistunko säily…