Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2013.

Mikonpäivän tunnelmia

Kuva
Uusissa paikoissa on kiva käydä. Uusissa museoissa, kaupungeissa, tapahtumissa ym. on virkistävää vierailla. Mutta yllättävän kivoja ovat myös nämä kotiviikonloput. Tähän viikonloppuun kuului ainoastaan yksi pieni työasia, muuten ei suunniteltua ohjelmaa ollut. Nyt Mikonpäivänä olen jo sitä mieltä, että syksy saa tulla - ja onkin tullut. On mukavaa sytytellä kynttilöitä ja muita valoja pihalle ja sisälle. Koivurinteen innoittamana "löysin" meidän karttapallonkin ja toin sen tähän kamariin kirjahyllyn päälle. Hieno valo!

Sienimetsässäkin käytiin, mutta saalista ei tullut.
Ajan kulku konkretisoituu myös aina tähän aikaan vuodesta. Esikoinen täytti 16 vuotta ja saman ajan olemme asuneet tässä kodissamme. Ja on varmaan edes turha todeta, että aika on mennyt kuin siivellä. Vuosien aikana on hänelle leivottu monta junakakkua, ainakin yksi koripallon muotoinen kakku, Lordi-kakku, suunnistus-aiheisia kakkuja jne. Nyt oli toiveena perinteinen kermakakku suklaalastuilla. Sitä siis na…

Jyhkeitä rääpekiviä ja syksyistä luontoa Vehmaan Tummamäen luontopolulla

Kuva
Vehmaalla avautui syyskuun alussa uusi luontopolku, joka kiertää Tummamäen kivilouhimon alueella. Paikka on vaikuttava ja kertoo myös hienosti paikakkunnalle niin tärkeästä kiviteollisuudesta. Luontopolun on valmistanut Lahdingon kyläyhdistys, joka on saanut hankkeeseen myös maaseudun Leader-rahoitusta. Kiersimme työporukkamme kanssa alueella viime perjantaina. Luontopolku oli siisti ja varsin tyylikkäästi toteutettukin. Paikka on sen verran erikoinen ja osa polusta on saavutettavissa vaikka lastenrattaidenkin kanssa. Paikka sopii siis hyvin myös pienten lasten tai toisaalta huonojalkaistenkin kanssa kulkeville. Reitin pituus ei juuri kilometriä kahta pidempi ole. Senkin reitin varrelle oli tehty näköalatasanne, laavu sekä useampiakin retkipöytäryhmiä.
Mikäli luontopolku on nyt valmis, haluaisin esittää kyläyhdistykselle toiveen. Missään tekstissä ei nyt ollut mitään mainintaa siitä, että mikä tämä paikka on. Monelle ulkopaikkakuntalaiselle kiviteollisuus kun on hyvinkin vieras aihe.…

Paperinjalostusta, nostalgiakääreitä - Kauttuan tehtaitten museossa

Kuva
Edellisessä kirjoituksessa kerroin Kauttuan ruukkialueesta, johon myöhemmin tuli myös paperitehdas. Vuonna 1937 perustettiin yritys jalostamaan paperitehtaan tuotteita pakkauksiksi. Euran paperi on tullut tutuksi monesta pakkauksesta tai kääreestä. Euran paperi työllisti sodan jälkeen noin 600 työntekijää. Paperinjalostustehtaan yksi tärkeimmistä tuotteista oli Neuvostoliittoon toimitettu vahattu karamellipaperi, jonka raakapaperi tehtiin Kauttuan paperitehtaalla. Sitä valmistettiin vuosina 1944-1993.  Kauttuan tehdasalueella sijaitsee Euran kunnan ylläpitämä Kauttuan tehtaitten museo, joka on avoinna kesäaikana. Museossa kerrotaan lyhyesti Kauttuan ruukin historia, mutta pääpaino on kuitenkin paperitehtaan ajalla. Omana osastona esitellään kotitaloudesta tuttuja paperipakkauksia eri vuosikymmeniltä. Tämä onkin varmaan tämän museon oleellisin anti, joka aiheuttaa monen eri ikäisille kävijöille mukavia nostalgiahyminöitä.
Tämän vuoden 57. museokäynti - 57/100.

Lähimatkailua - Kauttuan ruukki

Kuva
Kun Uudestakaupungista lähtee kohti itää, tulee noin tunnin kuluttua Euran kuntaan. Kauttuan vanha ruukkialue paperitehtaineen kuuluu Euraan. Paikka on siis hyvinkin tuttu ja sen kautta tulee usein ajettua. Kauttuan tehdasaluetta tulee kuitenkin harvemmin ajateltua ruukkialueena, sitä kun leimaa nykyään nimenomaan paperitehdas .
Kauttuan ruukin perusti vuonna 1689 vapaaherra Lorentz Creutz Kauttuankosken rannalle. Hän oli jo aikaisemmin rakennuttanut paikalle vesisahan. Lisäksi Creutz oli ennen Kauttuan ruukkia perustanut jo Forsbyn ruukin Pernajaan sekä Teijon ruukin Perniöön. Rautaa Kauttualla ei valmistettu, vaan se tuotiin ensin Teijon masuunista ja myöhemmin Ruotsista. Kauttuan ruukissa oli aluksi kaksi ahjoa ja yksi kankivasara. Koska Eurajoki ei enää ruukin perustamisen aikoihin ollut purjehduskelpoinen, kuljetettiin raaka-aine talvisin reellä noin 40 kilometrin päästä meren rannalta. Kuulostaa kyllä todella vaivalloiselta. Ruukin omistajan Lorentz Creutzin kuoleman aikoihin vuon…

Vielä yksi juttu Ruotsin kesäajelulta - Uppsala

Kuva
Kesäajelun viimeinen päivä (juuri se, jolloin pitää katsoa koko ajan kelloa, että varmasti ehtii ajoissa laivasatamaan) oli tarkoitus viettää kesäisessä Tukholmassa. Facebookissa vinkattiin kuitenkin, että Uppsalassa kannattaisi poiketa (kiitos Mia) ja kun jo kesäkuussa tuli vietettyä se kesäinen päivä Tukholmassa, päätettiin sitten poiketa Ruotsin neljänneksi suurimpaan kaupunkiin.
 Uppsala oli entuudestaan tuntematon kaupunki. Tiedossa toki yliopistot, tuomiokirkko ja Pekka Töpöhäntä. Aloitimme tuomiokirkosta.
Se on kyllä hieno, peittoaa kauneudessa monet notre damet. Kirkkohan on yhtä pitkä kuin korkeakin, 118,7 metriä. Katot korkealla, maalaukset hienot jne. Kirkossa mm. Kustaa Vaasan, Pyhän Erikin, Swedenborgin ja Pyhän Birgitan vanhempien haudat.
Toinen pääkohteemme oli Ruotsin kuuluisimman tiedemiehen Carl von Linnén museo ja puutarha. Linné asui ja työskenteli Uppsalassa 1700-luvulla. Koti oli museona ja sen ympärillä kaunis puutarha.
Kirkko tämän vuoden 23.
Linné-museo 56/…

"Juna-aiheinen elämyspuisto" - Ruotsin rautatiemuseo Gävlessä

Kuva
Rautatiemuseothan nyt vaan ovat niin mielenkiintoisia paikkoja. Tässäkin blogissa on kerrottu mm. Toijalan veturimuseosta, Tanskan rautatiemuseosta Odensessa, Lützernin liikennemuseosta,Saksan rautatiemuseosta Nürnbergissä jne. Ja toki Hyvinkään rautatiemuseossakin ollaan usein käyty. No, Ruotsin rautatiemuseo oli vielä käymättä. Se osui tämän kesän Ruotsin ajelulle Gävlessä. Ja onneksi se oli avoinna myös maanantaisin. Museokäynti oli monella tavoin positiivinen kokemus. Kuopuksen sanoin, museo oli kuin "juna-aiheinen elämyspuisto". Sitähän se oli. Lapsivieraat oli otettu hienosti huomioon. Museon näyttelytilat olivat siistit ja avarat, laaja piha-alue lisäsi museon kiinnostavuutta. Sieltä löytyi mm. koko ajan liikkeessä oleva minijuna, asemavahdin talo, jossa sai leikkiä, vanha asema jne. Ja myös se ruotsalaisen "lättähatun" asema. Heti museon pääsyliput ostettuamme menimme museojuna-ajelulle. Se on oikeastaan sellainen asia, joka tekee rautatiemuseosta onnist…

Jaa, kummone paat hänelt jäi?

Kuva
Sanotaan, että jos kotikaupungissani tulisi jostakin syystä asukkailla tarve paeta, mahtuisivat kaikki rannoilla oleviin veneisiin. Sanotaan myös, että toisen kertoessa jonkun tutun kuolemasta, saattaa ensimmäinen kysymys olla - "jaa kummone paat hänelt jäi?  tai sitten, "mimmone venepaikka vapautus?" Kaikilla uusikaupunkilaisilla siis on vene. Tai sitten ei. Mekin olemme täällä käytännössä koko ikämme asuneet, eikä meillä sitä paattia ole ollut. Mihin sitä nyt tarvittaisiin, museot kun ovat yleensä maanteiden takana.
Kesäkuussa kävimme Salon romutorilla, josta kirjoitinkin. Siellä eräällä myyjällä oli vitosella myynnissä tyylikkäät veneen ratti ja kaasu-vaihdevipu. Pitihän ne korjata pois. Vene vaan puuttui.

No nyt on sekin pihalla. Nuorisolle suosittelimme, ettei kannata edes ikkunasta katsoa. He kun eivät muutama vuosi sitten voineet ymmärtää, että jopa pihagrillin me osaamme ostaa käytettynä ja vielä "nostalgiamallia".
Pieni se on, se paatti siis. Mutta …

Gävlen olkipukki ja vanha kaupunki

Kuva
Ruotsin ajelulla kävimme ensimmäistä kertaa myös Gävlen kaupungissa. Sinne menimme Ruotsin rautatiemuseon johdosta. Siitä seuraavassa kirjoituksessa. Kiertelimme kuitenkin vähän myös itse kaupungissa. Minulle Gävelstä tulee ensimmäisenä mieleen se joka joulu toistuva uutinen poltetusta jättiolkipukista. Slottbergin puistossa, johon siis tuo valtava olkipukki aina ennen joulua pystytetään, oli asiasta opastekyltti. Siitä saattoi lukea tämän tavan tarinan.


Ensimmäistä kertaa iso olkipukki pystytettiin ennen joulua 1966. Sinä vuonna se ilkivaltaisesti poltettiin. Joka vuosi se kuitenkin rakennetaan ja pystytetään, ja lähes joka vuosi sen sitten on joku tuhonnut ennen joulua tai viimeistään uudenvuoden yönä. Vuonna 2006, kun pukilla oli 40-vuotisjuhla, se säästyi. Silloin oljet oli tosin päällystetty jollain paloa estävällä aineella. Viimeksi pukki oli säästynyt tuholta jouluna 2010. Ensin kiertelimme Gävlen vanhassa kaupungissa, kaupunginosa, joka oli säästynyt kaupungin viimeisestä suu…