Autoja ja kulttuurikohteita - autokulttuurikohteita?

Tässä vuosien varrella on oppinut sen, että voi reilusti olla kiinnostunut - julkisestikin - niistä asioista, joista ihan oikeasti on kiinnostunut. Tarkoitan siis sitä, että voin nauttia niin koripallo-ottelusta, autonäyttelystä, hautausmaasta kuin taidenäyttelystäkin. Kunhan ne ovat kunnollisia ja laadukkaita.

Maarianhaminasta palasin lauantaiaamuna laivalla Helsinkiin. Mies tuli vastaan, "kun ajeleminen on niin kivaa". Mukavaa, sillä olisi ollut tuskaista istua bussissa kotiin saakka. Olisin ollut vasta iltapäivällä kotona.

Noooo, enhän minä nytkään ennen iltaa ollut kotona.

Autoja, isiä ja poikia - ja tyttöjä -  messukeskuksessa


Helsingin messkukeskuksessa oli X-treme Car show. Toisin sanoen autonäyttely/-tapahtuma. Menin mielelläni miehen seuraksi sinne. Tässä on puolen vuosisadan aikana (miehen kanssa liikkuessa) tullut käytyä lukemattomissa autotapahtumissa ja tietenkin on muodostunut myös jonkinlainen käsitys itseään miellyttävistä ajoneuvoista. No, ei siitä sen enempää. Alla kuitenkin vähän tunnelmia lauantain aamupäivältä.








Tämä auto on ikäisilleni tuttu tuosta Suosikinkin julisteesta.
Tapahtumassa esiteltiin myös uusi autolehti. Onnittelut tekijöille!

Paippisten kautta Tuusulanjärven rannalle

Eihän sitä kuitenkaan suoraan kotiin voinut ajaa. Weird Antiques oli vielä kesän viimeistä päivää avoinna. Sen kautta Paippisiin kahville. Siellä olikin alkamassa joku mobilistikokoontuminen. Söimme patongit ja kahvit ja jatkoimme kuitenkin kotimatkaa.


Heinäkuussa ajoimme eräänä lauantaina saman reitin ja kävimme tuolloin vierailulla Aholassa (Juhani Ahon kotona). Nyt vuorossa olivat Ainola ja Halosenniemi.

Jean ja Aino Sibeliuksen viimeinen leposija on Ainolan puutarhassa omenapuiden alla.
Heidän avioliittonsa kesti yli 65 vuotta. Pronssisen hautapaaden on suunnitellut
arkkitehti Aulis Blomstedt, Sibeliuksen nuorimman tyttären puoliso.

Ainolahan on Jean ja Aino Sibeliuksen entinen koti. Komean hirsihuvilan suunnitteli arkkitehti Lars Sonck. Sibeliuksen kuoltua 1957 ja Aino Sibeliuksen kymmenisen vuotta myöhemmin heidän viisi tytärtään myivät Ainolan valtiolle. 1972 perustettiin Ainolasäätiö hoitamaan kotia museona.

Moni muistaa varmaan nähneensä uutiskuvia ja filmiä Sibeliuksen hautajaisista vuodelta 1957. Säveltäjän arkkuhan kuljetettiin Helsingistä Ainolaan ja koko matkan saattuetta reunusti kunniakuja. Tuo filmi pyöri kesällä myös käydessämme siellä Aholassa. Sibeliuksellahan oli valtava saattojoukko ja heillä hienot 1940-50-luvun mustat autot. Poikamme, joka ei juuri sillä hetkellä jaksanut keskittyä sisältöön, vilkaisi televisioon ja totesi: "kato, silloinkin on ollut cruising".

Jean Sibeliuksella oli ollut arkkitehdille kaksi toivomusta rakennuksen suhteen. Hän halusi työhuoneensa ikkunasta näköalan Tuusulanjärvelle ja ruokasaliin vihreän takan. Molemmat toteutuivat. Perhe muutti taloon vuonna 1904.

Aino suunnitteli Ainolaan myös saunan. Kylpyammeen yllä myös Sauna-ilo.




Pekka Halosen Halosenniemi

Seuraavaksi Museotietä pitkin ja Halosenniemeen. Sade alkoi nyt vähän haitata pihan ja puutarhan ihailua. Halosenniemi on taiteilija Pekka Halosen vuonna 1902 valmistunut kansallisromanttinen ateljeekoti. Alkuperäiseen asuunsa entisöity Halosenniemi toimii taidemuseona, jossa nyt oli esillä Ihana Italia -niminen näyttely. Esillä oli mm. Magnus Encellin, Hugo Simbergin, Ellen Thesleffin ja tietenkin Halosen omia maalauksia, joiden teemat olivat Italiasta. Upea paikka!

 


Kiveen hakattuja Tuusulan kirkkomaalla

Pakko oli vielä vesisateessa pysähtyä Tuusulan kirkkomaalle, kun se kerran "tuli vastaan". Tuusulan kirkossa oli juuri loppumassa vihkiäistilaisuus ja kohta alkamassa seuraava. Mainio mahdollisuus siis päästä myös käymään sisällä kirkossa.


Tuusulan kirkko on valmistunut 1730-luvulla. Se on melko yksinkertainen puinen ristikirkko. Kirkon ulkoseinien koristelistat olivat mainiot. Tuli ihan pöllö mieleen.



Kirkon sisäväritys on uusittu 1920-luvulla Pekka Halosen suunnitelman mukaan. Pekka Leinosen lasimaalaukset ovat 1930-luvulta ja Johan Asplundin alttarimaalaus on 1850-luvulta.


Kirkkomaalla olisi riittänyt varmasti katsottavaa enemmänkin. Mutta hämärtyvä ilta ja etenkin vesisade vähän rajoittivat tätä. Tuli kuitenkin muutamia "tuttuja" bongattua. Tuusulan sankarihautausmaa oli melko hieno. Sankaripatsaassa on kuvattu kaksi lumipukuista sotilasta. Patsas on Rakel Koiviston tekemä.












Kommentit

  1. Olipas autonäyttelyssä upea retromatkailuvaunu piknikpöytineen! Heti musta tulis karavaanari, jos tuollaisen kaunottaren saisin. Muuten kyllä puistattaa tuo autonäyttelymeininki siltä osin, että eikö jo voitaisi luopua tuosta naisten näyttelyesineenä pitämisestä? Aika alentavaa miesraukkoja kohtaan, heistä kun suurin osa on ihan fiksuja ja tällä vuosituhannella ajatusmaailmaltaan.

    Tuolla tuusulan hienoissa maisemissa olen käynyt kouluni, silloin opiskeluaikaan pyöräiltiin siellä upeita vanhoja miljöitä katselemassa syksyisin ja keväisin. Oli kerran ihana intiaanikesäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan noissa autopiireissäkin mennään välillä ihanasti täydellisyyksiin (siis tuo matkailuvaunujuttu). Ja tosiaan, "autotytöt" ovat melko hämmästyttävä ilmiö.

      Poista

Lähetä kommentti