Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2012.

Pari päivää itsenäisessä Oolannissa. Osa 2

Kuva
Ahvenanmaan museo ja taidemuseo saman katon alla
Ålands museum ja Ålands konstmuseum sijaitsevat saman katon alla Maarianhaminan itäsataman puolella. Tämäkin museo on pian saamassa uuden perusnäyttelyn ja museo sulkeutuu (kulttuurihistoriallinen osasto) joksikin aikaa yleisöltä. Museossa kerrotaan maakunnan vaiheista. Erikoisnäyttelynä oli nyt 90 vuotta itsehallintoa. Museon kaikki tekstit olivat pelkästään ruotsiksi. Etenkin tuohon itsehallinnon näyttelyyn olisi todella odottanut tekstiä myös suomeksi. Sillä voisin kuvitella, että vahvan identiteetin omaavat ahvenanmaalaiset tuntevat hyvin oman alueensa historian, mutta kesällä museossa viereilevat mantereen asukkaat olisivat mielellään lukeneet saarimaakunnan asioista myös suomeksi.

Taidemuseon puolella oli esillä maalauksia mm. Joel Petterssonilta, Väinö Blomstedtilta ja Tove Janssonilta.

Kastelholman keskiaikainen linna Kastelholman linna sijaitsee jonkun verran Maarianhaminasta pohjoiseen. Linnan historia ulottuu 13…

Pari päivää itsenäisessä Oolannissa. Osa I

Kuva
Ahvenanmaan maakunta on itse asiassa hyvin merkillinen maakunta. Jo Suomen siirtyessä Venäjän vallan alle 1809 pyysivät ahvenanmaalaiset saada jäädä osaksi Ruotsia. Se ei kuitenkaan onnistunut ja Venäjä rakennutti Ahvenanmaalle mm. Bomarsundin linnoituksen. Oolannin sodassa - eli ns. Krimin sodassa englantilais-ranskalaiset joukot tuhosivat linnoituksen. Tuon sodan jälkeen Venäjä sitoutui demilitarisoimaan maakunnan. Suomen itsenäistyessä Ahvenanmaalaiset heräsivät entistä ponnekkaammin vaatimaan liittymistään Ruotsiin. Asia päätettiin lopulta vuonna 1921 Kansainliiton neuvostossa. Ahvenanmaa jäi osaksi Suomea mutta sai huomattavan laajan itsehallinnon. Oman lipun maakunta sai vuonna 1954.

Maarianhaminan satamassa on toki monta kertaa tullut poikettua (laivan kannella). Matkakaan ei ole pitkä. Mutta itse kaupungissa tai muutenkaan Ahvenanmaalla en ole kunnolla käynyt sitten vuoden 1974. Ai niin, taidettiin joskus 1970-80 -lukujen taitteessa joku puolen päivän luokkaretki tehdä kaupun…

Suomen tiekartasto suosittelee

Kuva
Meidän perhettä pidetään varmaan vähän outona. Me kun emme osaa ajaa koskaan suoraan kohteeseen tai kotiin. Kaikki reissut käytetään hyödyksi. On sitten työ- tai lapsen talvinen turnausmatka, koitetaan keksiä matkaan joku muukin kohde ja reitti. Tavoitteena on löytää uusia, ennen ajamattomia reittejä. Tätä kun on yhdessä miehen kanssa harrastettu jo neljännesvuosisata, ei se tietenkään aina onnistu. Viimeinen tunti-kaksi ennen kotia on usein ajettava tuttua tutumpaa tietä.

Lauantain ohjelmassa oli ajaa Helsingistä Loviisaan ja takaisin kotiin länsirannikolle. Mennessä reitti oli aika suora - Porvoossa kuitenkin piti poiketa. Heinäkuussa käydessämme kaupungissa viimeksi oli Brunbergin sulkaatehtaan kauppa jo sulkeutunut. Kuopukselle luvattiin, että nyt poiketaan kaupassa. Brunbergillahan on liike Vanhassa Porvoossa ja sitten tehtaan yhteydessä on myös pieni tehtaanmyymälä. Vähän matkaevästä tarttui mukaan.



Loviisan vierailusta löytyykin oma päivitys. Paluumatkalle lähdimme alkuillasta…

LWT - Loviisan Wanhat talot - tunnelmia

Kuva
Vanhat tavarat, vanhat rakennukset, vanhat kaupungit, vanhat kaupunkipihat... kaikki nämä kiinnostavat minua. Aikaisempinakin vuosina on ollut ajatus, että kävisimme Loviisassa elokuisena viikonloppuna tutustumassa Loviisan Wanhat talot -tapahtumaan. Nyt tuli tilaisuus viettää iltapäivä kaupungissa. Tapahtuma järjestettiin nyt kahdeksatta kertaa. Kotikaupungissa Uudessakaupungissa puutaloyhdistys on myös järjestänyt vastaavaa Pytinkien Paris -tapahtumaa joka toinen kesä. Oli mukava päästä nyt vierailulle loviisalaisiin koteihin ja pihoille.



Päätimme kävellä sen enempää suunnittelematta vastaan tulevissa kohteissa ilman sen suurempia ennakkotietoja. Koko kaupunki oli todella mukana tapahtumassa. Kouluilla oli keräilymessua, Vintage- ja retrotapahtumaa, oli seminaareja, torit täynnä kauppiaita jne. Puutaloalueen katujen varsilla ja pihoilla oli kymmeniä pihakirppiksiä ja kahviloita - nämä olivat ehkä päivän parasta antia. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, mutta mitään ruuhkaa ei lauantain…

Aurinkoinen - Taiteiden yön jälkeinen - perjantai pääkaupungissa. Myös susijengi ulvotutti.

Kuva
Työ vie harvoin pois kotikaupungista, mutta tällä kertaa perjantaihin osui kokous Helsingissä. Julkinen liikenne kotikaupungista on heikkoa. Matkaan piti lähteä jo aikaisin aamulla bussilla, että pääsisi puolen päivän aikaan alkavaan tapaamiseen. Omalla autolla matka taittuisi paljon nopeammassa ajassa. Aikataulut olivat nyt kuitenkin sen verran väljät, että ennen kokousta ehdin rauhassa kävellä ja katsella pääkaupungin tunnelmia. Aamupäivä oli kaunis ja edellisenä yönä vietetyn Taiteiden yön jälkiä siivottiin kaupungissa vielä.



Narinkkatorille oli sitten viime käynnin ilmestynyt Hiljaisuuden kappeli - tai Kampin kappeli. Kaunis puinen rakennus koittaa houkutella keskeisellä sijainnillaan ohi kulkevia tai alueella aikaansa viettäviä. Kappeli on osa tämän vuoden World Design Capital -ohjelmaa. Sali on 11,5 metriä korkea, valo tulee hienosti katon rajasta, ikkunoita ei ole. Sisäseinät on verhoiltu tervaleppälankuilla. Julkisivu on taivutettuja kuusirimoja.


Tapaaminen pidettiin urheilum…