Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2012.

Autolla lähes merelle

Kuva
Vaikka olemmekin ikämme asuneet merenrantakaupungissa, ei meillä koskaan ole ollut paattia. Mielellämme lähdelle niinä kauniina kesäisinä vapaapäivinä autoilemaan, joten veneen käyttö olisi hyvin pientä. Se ei tarkoita sitä, etteikö meri ja merenranta merkitsisi mitään. Onneksi myös autolla pääsee helposti katsomaan merta. Yksi hieno paikka, jossa pääsee lähelle merta on manner-Suomen läntisin piste - Rihtniemi Pyhärannassa. Niemen päähän kulkee asvaltoitu kapea tie ja sen lähes päässä on pieni levennys, johon voi jättää auton. Siitä on noin 20 metriä rantaan ja pieni polku vie myös lintutornille. Lintutornista on hienot näkymät niin etelään kohti Lyökin pookia, länteen kohti Ruotsia (!) ja pohjoiseen kohti Raumaa ja Olkiluotoakin. Keväisin ja syksyisin paikalla käykin paljon luonnon ja muuttolintujen tarkkailijoita.



Mukaan kannattaa siis ottaa kiikarit. Samaan aikaan voi siis tornista nähdä Suomen vanhimman tunnusmajakan, Lyökin pookin (jota juuri nyt kunnostettiin ja jonka ympärillä…

Raum o ain Raum

Kuva
Raumalla tulee käytyä aika usein, koska matkaa ei ole tuntiakaan. Välillä tekee hyvää käydä siellä ihan turistina. Pitsiviikolla, Mustan pitsin yön päivällä kiertelimme hieman Vanhan Rauman katuja. Kävelimme Lönnströmin taidemuseon ohi ja ajattelimme poiketa myös siellä. Museossa oli Katja Tukiaisen ja Anni Rapinojan näyttelyt. Ensin mainittu ei juuri tunteita herättänyt. Rapinojan työt sen sijaan olivan ihan hauskoja. Erilaisia luonnontuotteita - kaisloja, tupasvillaa, pajunkissoja, mustikanlehtiä tai vaikka eläinten papanoita oli käytetty uusiin tarkoituksiin. Täytyy kyllä vähän moittia museon palvelua. Heillä olisi ollut myynnissä yhteislippu Rauman taidemuseon kanssa. Kysyimme, mikä näyttely siellä olisi - "en kyllä tiedä" oli vastaus. Puhelin oli vieressä ja taisi nettikin olla avoinna. Kun ei tuohon palveluun koskaan itse syyllistyisi.




Pitsiviikon aikana Raumalla oli paljon pihakirppiksiä ja avoimia pihoja. Rauman pihat ovatkin tosi kivoja. Ne eroavat paljon esimerkik…

Kiveen hakatut

Kuva
Hautausmaat ovat todella mielenkiintoisia paikkoja. Ne kertovat aina jotain paikkakunnasta. Aina mielenkiintoisempaa on, kun saa jotain tietoja niistä henkilöistä, jotka ovat hautakivien takana. Yksi mieliohjelmistani radiossa on ollut erinomaisesti tehty sarja Kiveen hakatut.Kiveen Hakatut -sarjassa Arto Teronen ja Jouko Vuolle pohtivat suomalaisten urheilijoiden ja urheiluvaikuttajien hautakivien äärellä heidän elämäänsä ja uraansa.


Turun seurakunta on nettisivuillaan julkaissut kartan hautausmaan "merkkihenkilöistä" tai sellaisista muistomerkeistä, jonka joku tunnettu taiteilija on suunnitellut. Eräänä lämpimänä heinäkuun päivänä teimme parin tunnin kierroksen Turun vanhalla hautausmaalla. Kierros oli mielenkiintoinen. Paikka on kaunis ja siellä on sekä uudempia että vanhempia hautoja. Myös Ylösnousemuskappeli on kaunis, Erik Bryggmanin suunnittelema funkkisrakennus. Sinne emme päässeet sisälle, sillä siellä näytti olevan tauotta siunauksia. Eräs asia muuten kiinnitti h…

Aaltoileva Paimion parantola

Kuva
Paimion sairaala - tai paremmin ehkä tunnettu Paimion parantola - on yksi Alvar Aallon tunnetuimmista varhaisajan töistä. Sairaala valmistui paimiolaiseen mäntymetsään 1920-30 lukujen taitteessa. Suunnitelman, rakennustyön ja etenkin valmiin rakennuksen näkeminen on varmasti herättänyt aikalaisissa suurta huomiota ja varmaan myös kritiikkiä. Kun ajattelee, millaisia rakennuksia etenkin maaseudulle vielä tuolloin rakennettiin. Juuri uutisoitiin, että Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri aikoo lakkauttaa Paimion sairaalan jo ensi vuoden aikana. Sääli, sillä rakennuksessa pitäisi kyllä säilyä sen alkuperäinen toiminta jossain muodossa. Rakennus on varsinaista funktionalismia. Aalto on ottanut kaiken huomioon.

Paimion kaupunki on hienosti järjestänyt jo usean kesän ajan opastettuja kierroksia sairaalarakennuksessa. Koko kesän ajan järjestetään aamulla ja iltapäivällä oppaan vetämät kierrokset. Vähän hankalaa oli kyllä löytää tietoa opastuksista. Opastukselle ei tarvitse ilmoittautua. Seurata…

Kuvamuistoja Berliinistä

Kuva
Olimme viikolla koko perhe varsinaisella kulttuurimatkalla Saksan pääkaupungissa. Kaupunki on suuri, sen historia on läsnä kaikessa. Kauniiksi kaupunkia en sanoisi. Kansallissosialismin aika, pommitukset, uudelleenrakentaminen, kylmä sota, muuri, yhdistyminen... Paljon on rakennettu viimeisten vuosikymmenten aikana ja paljon rakennetaan vieläkin.



Viiden päivän aikana kävelimme todella paljon. Käytimme myös kaikkia mahdollisia liikennevälineitä. Kaupunki on suuri, joten siellä kannattaa liikkua niin bussilla, junalla kuin metrollakin. Kävimme aika monessa museossa ja näyttelyssä ja muuria koitimme tutkia eri paikoissa. Tunnelmakuvia matkalta.









Aleksis Kiven kotikirkko

Kuva
Ajelemme etenkin kesäaikana paljon. Matkalle lähdetään aamulla usein varhain ja kotona ollaan ehkä vasta aamuyöllä. Eli liikumme paljon myös niinä aikoina, jolloin mitkään nähtävyyskohteet tai kirkot eivät ole auki. Kirkkorakennukset, hautausmaat, sankaripatsaat jne. kertovat kuitenkin paljon myös ulkoa päin. Eli usein silti käymme kirkonmäellä katselemassa. Olisi todella mukavaa, jos tällaisia varten seurakunnat laittaisivat johonkin ilmoitustaululle pienen tekstin, jossa kerrottaisiin, mikä kirkko, milloin rakennettu, kenen suunnittelema, mitä erityistä sisällä jne. Antaisi heti vähän enemmän syvyyttä tähän pelkkään katseluut. Tällä ajelureissulla matka jatkui Järvenpäästä kohti länsirannikkoa ja ajoimme myös Nurmijärven melko tylsän taajaman ohi. Pienessä sateessa kiersimme kuitenkin kirkon ympäri sielläkin. Myöhemmin kotona selvisi, että kirkko on rakennettu 1793. Ruotsin kuningas Kustaa III oli 1776 säätänyt, että kirkot on rakennettava kivestä. Paikkakunnan köyhyyteen vedoten n…

Taidetta Järvenpäässä

Kuva
Tuusulan rantatie on aina houkutellut. Joskus olemme sitä toki aiemminkin ajelleet, mutta kunnolla emme ole käyneet niissä lukuisissa taiteilijakodeissa tai muissa nähtävyyksissä. Lauantai alkoi jo kääntyä iltaan, joten nytkin näytti siltä, ettemme pääse mihinkään kohteeseen. Ahola järven pohjoispäässä lähellä Järvenpään keskustaa oli kuitenkin kesällä avoinna iltakuuteen saakka. Aholahan on Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin entinen koti. Museo oli tänä keväänä avautunut ehostettuna. Perusnäyttely kertoi taiteilijaparin elämästä Aholassa ja heidän yhteyksistään alueen muihin taiteilijoihin. Näyttely oli toteutettu todella kauniisti. Yksinkertaisin ideoin museossa huomioitiin myös lapset - sai onkia kuten Juhani tai vaan leikkiä ja lukea omassa nurkkauksessa. Rauhoittavan kaunis museo, jossa ei heinäkuisena lauantaina ollut edes muita asiakkaita. 









Aholasta saimme tiedon, että Järvenpään keskustassa sijaitseva Järvenpään taidemuseo olisi jopa seitsemään saakka auki. Päätimme ajaa …

Outoa antiikkia

Kuva
Pidemmän aikaa jo on meidän pitänyt käydä tutustumassa tähän outoon antiikkiin. Weird antiques -niminen liike sijaitsee Sipoossa, Martinkylän vanhalla asemalla. Talo on täynnä hauskaa tavaraa, jota omistajat käyvät usein Amerikasta hakemassa. Kaikkea sellaista, jota nyt jokainen kotiinsa - ainakin me - tarvitsee! Liike on avoinna ainoastaan kesälauantaisin, joten sinne ei tule sitten eksyttyä kovinkaan helposti. Nyt ehdimme. Nuorisollekin riitti katsottavaa, kun liike kerran sijaitsee vanhalla asemalla, liikkui radalla myös junia.