maanantai 22. toukokuuta 2017

Viimeiset, muttei vähäiset: Lucca ja Pisa

Jos pitäisi tältä reissulta valita jokin "kaikkein mukavin kaupunki", olisi se ehkä Lucca. Tarpeeksi iso, muttei liian täynnä turisteja, sopivasti muurein ympäröimä, kapeita katuja ja kujia, kauppoja, kauniita kirkkoja ja mukavia ihmisiä. Lucca sijaitsee pohjoisessa Toscanassa, vain parinkymmenen kilometrin etäisyydellä Pisan kuuluisasta kaupungista.
Ja taas ajettiin portista muurien sisälle. Luccan kaupungin historiaan kuuluvat niin etruskit kuin roomalaisetkin. Se oli myös itsenäisenä kaupunkivaltiona vuosisatoja. Nykyään kaupungissa on noin 90.000 asukasta. Kaupunkia todellakin ympäröi noin tuhat vuotta vanha kaupunginmuuri. Muuri on leveä, ja sen päällä kulkee puiden reunustama tie, joka on suosittu ulkoilureitti. 1900-luvun aikana muurin päällystä on käytetty myös autokilpailujen järjestämiseen.
 
 
Kaupungissa on kauniita kirkkoja. San Martinon tuomikirkko rakennettiin jo 700-luvulla ja uudelleen 1400-luvulla.
Aivan kaupungin keskustassa sijaitsee San Michelle in Foro –kirkko, jonka pääty arkkienkeleineen on komea.
Luccan kaupungissakin on ollut monia torneja. Yksi 1300-luvun torneista on säilynyt. Guinigi-tornin huipulla kasvaa tammipuita.
Kaupungin suuri mies on oopperasäveltäjä Giacomo Puccini, joka syntyi Luccassa vuonna 1858. Hänen syntymäkotinsa on nykyään museona ja rakennuksen edessä on hänen patsaansa. 
Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta.
Me yövyimme Luccassa Hotel Ilariassa, joka oli yksi matkan mukavimmista majapaikoista. Ja muuten, Luccan keskusta-alue on myös Unescon maailmanperintöluettelossa.

Matkaa suunnitellessani mietin, että jätämmekö Pisan väliin. Kannattaako sinne nyt sen kaltevan tornin takia mennä lainkaan? Martti Suosalo ei kuitenkaan jättänyt rauhaan. Pakkohan sitä oli lähteä kokeilemaan, että pystyykö itsensä laittamaan kaltevan tornin asentoon. Ei pystynyt. Mutta Pisa kuitenkin yllätti meidät. Ihmeiden aukio oli kaunis ja olihan se torni aika merkillinen. Turistit pysyivät tornin juuressa, eikä tuomikirkossa, kastekappelissa tai hautausmaalla ollut ruuhkaa. Komeita ja vaikuttavia rakennuksia. 
 

Pisan katedraalin rakentaminen aloitettiin vuonna 1063. Kirkko on värikäs sekoitus kaikenlaisia koristeita. Marmoria, pylväitä, veistoksia. 
 

Kastekappeli oli myös vaikuttava. Sekä siellä että kirkossa oli Pisanon suunnittelemat saman tyyliset saarnatuolit 1200-luvulta.
 
 
No se kalteva torni sitten. Sehän on siis katedraalin kellotorni, jota ryhdyttiin rakentamaan aukion viimeisenä rakennuksena vuonna 1173. Pahaksi onneksi perusta oli vähän huonolla pohjalla ja jo rakennusvaiheessa torni alkoi kallistua. Rakennustyöt keskeytettiin vuosisadan ajaksi.  Kallistunut torni valmistui 1370. Viimeksi tornia korjattiin 1990-luvulla ja yleisölle se avautui jälleen kesällä 2001.
Ehkä aukion hienoin rakennus on Camposanto eli hautausmaarakennus. Yli 120 metriä pitkä ja 52 metriä leveä rakennus on vaikuttava. Goottilaiset pylväät siivilöivät hienosti auringonsäteet rakennuksen lattiaan. Rakennukseen on haudattu vuosisatojen aikana kaupungin ylimystöä ja kirkonmiehiä.
 

Pisan kaupunki sijaitsee Arno-joen rannalla. Kaupunkiin voisi aivan hyvin tulla joskus pidemmäksikin aikaa. Niin, meinasi melkein unohtua. Onhan tuo Pisan tuomiokirkon aukio rakennuksineen itseoikeutetusti myös Unescon maailmanperintöluettelossa.

Monissa muissakin paikoissa viikon autolomalla Toscanassa käytiin, mutta nyt on aika siirtyä kotimaan mukaviin kohteisiin. Seuraa blogia Facebookissa, niin pysyt ajan tasalla, missä milloinkin mennään.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Keksijä, taiteilija ja arkkitehti Leonardo Vincistä

Firenzestä matka suuntautui Luccan kaupunkiin. Lähtiessä tutkimme karttaa sen verran, että päätimme kuitenkin poiketa vähän mutkan kautta, Vincin kaupungin kautta. Mutkan suurin anti oli varmaan sen kauniit maisemat, mutta kyllähän se tavallaan on aika sykähdyttävää käydä paikoissa, joissa joku historian merkittävä henkilö on syntynyt.
 
Leonardo da Vinci syntyi vuonna 1452 Vincin kukkulakaupungissa noin 45 kilometriä Firenzestä länteen. Syntymäpaikka on itse asiassa muutama kilometri Vincin kaupungista, Anchianon kylässä, jonne johtaa kapea ja mutkainen – mutta kaunis tie. Siellä kukkulan päällä sijaitsee pieni talo, jonka väitetään olevan se sama, jossa tuo myöhemmin kuuluisuutta niittänyt renessanssinero syntyi ja eli ensimmäiset viisi vuottaan. Sen jälkeen perhe muutti Vincin keskustaan.

Taloon pääsee vierailemaan, mutta suurin anti on todellakin se, että ollaan aidolla paikalla. Sisällä esitetään ainoastaan italian- ja englanninkielistä filmiä Leonardon elämästä.
Itse Vincin kaupungin keskustassa sijaitsee kirkko, jossa Leonardo on kastettu ja jopa se kastemalja, joka tuolloin yli puoli vuosituhatta sitten oli käytössä. 
 
Kirkon vieressä sijaitsee kaupungin suosituin nähtävyys eli Museo Leonardiano. Siellä on mm. erilaisia pienoismalleja tuon keksinäneron suunnitelmista. 
 
Nettisivut olivat rehellisesti näyttävämmät kuin itse museo. Mutta rakennuksen kellotornista oli hienot näkymät.

Ja matka jatkui seuraavaksi Luccan - yllätys yllätys - muurien ympäröimään kaupunkiin.

Seuraa Facebookia ja tiedät, missä juuri nyt liikutaan.

tiistai 16. toukokuuta 2017

San Gimignanon kautta Firenzeen

Eivät ne tämän matkan maailmanperintökohteet vielä siihen loppuneet. Eivät läheskään.
Sienasta lähdimme seuraavana aamuna kohti Firenzeä. Ennakolta saatujen vinkkien perusteella koukkasimme kuitenkin San Gimignanon kautta. Toisten mukaan "kauhea turistirysä", toisten "ihana toscanalaiskaupunki". On ehkä molempia. Nyt oli kuitenkin loistava aika matkustaa, joten muista turisteista ei meille ollut haittaa.

 
Kun kaupunki aikanaan perustettiin, oli siellä yli 70 tornia. Aikojen kuluessa tornien määrä on vähentynyt, mutta hyvin pienellä alueella on vieläkin 14 tornia. Kas kummaa, tämäkin kaupunki on kukkulalla ja tämäkin kaupunki on muurien ympäröimä. San Gimignanon keskusta torneineen on siis Unescon maailmanperintöluettelossa.
 
 
Parkkipaikat sijaitsevat kaupungin muurien ympärillä, siitä, mihin me automme jätimme, oli hissi ylös kaupunkiin muurin juurelle.
Musta surma hiljensi kaupungin 1300-luvulla. Se heräsi pitkästä unestaan vasta, kun turistit löysivät tämän hyvin säilyneen tornikaupungin runsaat sata vuotta sitten. 
Kävimme tietenkin myös kaupungin kirkossa, Santa Maria Assunta –tuomiokirkko on sisältä kauniisti koristeltu romaaninen kirkkorakennus.

San Gimignanosta jatkoimme Firenzeen. Sekin maailmanperintökohde. Kaupungin uskomattomat renessanssiaarteet on jo aikaisemmin tutkittu, joten tällä matkalla nautimme ainoastaan kaupungin tunnelmasta (ja lauantaipäivän ihmismassoista), joka toden totta on ainutlaatuinen.
 



 Seuraa blogian myös Facebookissa, niin tiedät, missä nyt mennään.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Matkan yksi mielikaupungeista – keskiaikainen Siena

 

Jos oli edellinen kaupunki Pienza Unescon maailmanperintökohde, niin oli sitten tämä seuraavakin. Kuten moni muukin Toscanan vanha kaupunki, ovat Sienankin ensimmäiset asukkaat etruskeja. Roomalaisaika jätti näkyvät jälkensä kaupunkiin. Tarinan mukaan Rooman perustajan Remuksen kaksi poikaa, Senio ja Ascanio olisivat perustaneet Sienan. Kaupungin kukoistuksen aikaa oli 1000-1300 –luvut. Tuon ajan jäljet ovat hyvin näkyvillä tässä kaupungissa.
Kaupungin tunnetuin nähtävyys ja kohde on sen keskusaukio, Piazza del Campo. Tämä simpukan muotoinen aukio on ihan oikeasti aika hieno. Sen toisella laidalla sijaitsee kaupungintalo (Palazzo Pubblico), jonka julkisivu on aukion mukaisesti sisäänpäin kovera. Kaupungintalon tunnetuin osa on varmasti esikuvaansa Firenzen kellotornia korkeampi Torre del Mangia.

Yhdessä Piazza del Campo, Palazzo Pubblico ja Torre del Mangia muodostavat Unescon maailmanperintökohteen. Olkoonkin aikamoinen turistirysä, ainakin varmaan kesäkuukausina, niin jotenkin oli kyllä vaikuttava aukio.
Eri puolilla on esillä julisteita, esitteitä tai näytetään videota perinteisestä ratsastuskilpailusta, paliosta, joka kisataan tuolla aukiolla. Tämä kilpailu järjestetään vuosittain aina kahtena päivänä, heinäkuussa ja elokuussa.
 Sienan toinen ehdoton helmi on sen vaikuttava tuomiokirkko. Cattedrale di Santa Maria Assuntan piti olla valmistuttuaan maailman suurin katedraali. Rahat loppuivat kuitenkin kesken ja kaupunkilaisten oli tyytyminen kooltaan vähän vaatimattomampaan kirkkoon. Mutta hieno se on. Kirkon 1380 valmistunut julkisivu on aivan täynnä erilaisia koristeita.

 
 
Sisältä kirkosta löytyy mm. Donatellon veistoksia, freskoja, lattiamosaiikkeja ja kaunista tähtitaivasta. Hienoin osa kirkkoa oli mielestäni aivan täyteen maalattu kirjasto, Liberia Piccolomini, jonka freskot on maalannut Pinturicchio apunaan Raffaello.
 
 
 
Myös Siena on kukkulakaupunki. Kaupunki on edellisiä kohteitamme suurempi, joten täällä todella kävelimme ylös ja alas ja edes ja takaisin. Äärettömän kaunis ja vaikuttava kaupunki.
 

Hotellimme Minerva sijaitsi juuri ja juuri muurien sisällä, lyhyen kävelymatkan päässä keskusaukiolta. Huoneen parvekkeelta oli kaunis näkymä kaupungin keskustaan ja tuomiokirkolle.

Seuraa blogia myös Facebookissa, niin tiedät, missä nyt mennään.

Viimeiset, muttei vähäiset: Lucca ja Pisa

Jos pitäisi tältä reissulta valita jokin "kaikkein mukavin kaupunki", olisi se ehkä Lucca. Tarpeeksi iso, muttei liian täynnä t...